Sähkövero – omituinen kummajainen

Kansalainen maksaa sähköveroa sen mukaan, kuinka paljon kilowattitunteja virtaa johtoa pitkin kotiin. Mitä enemmän käytät sähköä, sitä enemmän maksat sähköveroa. Minun sähkönsiirtolaskussani sähköveron osuus on yleensä yhtä suuri kuin itse sähkönsiirron, koska asun sähkölämmitteisessä omakotitalossa. Veron osuus voi siis olla melko suuri.

Sähköveron lisäksi maksamme arvonlisäveroa, mutta se ei kuulu tähän tarinaan.

Miksi maksamme sähköveroa? Sähkövero on ikivanha vero. Sen ensimmäiset versiot otettiin käyttöön jo 1970-luvulla, vaikka nykyinen sähkövero on 1990-luvun tekele. Alkujaan sähköverolla haluttiin hillitä kansalaisten sähkönkäyttöä. Ajan myötä ohjausvaikutus on kuitenkin unohtunut. Valtiontalouden kannalta sähkövero on nykyisin puhtaasti fiskaalinen – yksi keino lisätä valtion verotuloja.

Sähkönkäytön hillitseminen sähköveron avulla ei enää sovi tähän aikaan. Teollisuuden, kotitalouksien ja koko kansakunnan päinvastoin odotetaan sähköistyvän – ja peräti kovalla vauhdilla.

Kun puhtaalla sähköllä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä, torppaamme ilmastonmuutoksen, lisäämme teollisuuden kilpailukykyä ja energiaturvallisuutta. Sitä paitsi meillä on jo eväät tähän: suomalainen sähköntuotanto on lähes kokonaan päästötöntä.

Kenen taskuun sähköverot kilahtavat? Tietenkin valtion taskuun, vaikka sähköverkkoyhtiöille on nakitettu epäkiitollinen tehtävä kerätä verot kansalaisilta. Verkkoyhtiö tilittää jokaisen euron valtion kassaan, vaikka joku voisi luulla, että vero jää verkkoyhtiön taskuun. Ei jää – luulo ei ole tässä tapauksessa tiedon väärtti.
 

Petri Sallinen
kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö