Kuka rakentaa positiivisia tulevaisuudenkuvia?

Olen syntynyt vuonna 1995, jolloin tapahtui kaksi Suomen kansalle tärkeää asiaa: liityimme Euroopan unioniin ja Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa. Kasvoin Suomessa, jossa uskottiin demokraattiseen maailmaan ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen.

2020-luku on haastanut tätä käsitystä. Tuli pandemia, hyökkäyssota, ilmastonmuutoksen keikahduspisteet. Tuli presidentti, joka on horjuttanut kansainvälisiä sopimuksia, turvallisuutta ja ilmastotyötä. En ihmettele, että nuorisobarometri kertoo nuorten tulevaisuudenuskon romahtaneen, turvattomuuden kasvaneen ja työelämäpaineiden kiristyneen.

Sitra on verrannut nuorten tulevaisuususkon laskua yrityksiin: jos usko katoaa, investoinnit, kasvu ja rohkeus yrittää vähenevät. Yhteiskunnassa käy samoin. Perusasioiden korjaamisen lisäksi tarvitaan uudistumista ja visioita paremmasta huomisesta.

Visiot ovat radikaaleja ja rikkovat totuttuja kehityskulkuja. John F. Kennedyn tavoite saada ihminen kuuhun kuulosti aikanaan epärealistiselta – välineitä ja tekniikkaa ei ollut edes keksitty. Mutta oli visio ja lopulta ihminen kuussa. On siis mietittävä. Haastettava normeja, pohdittava jopa naiivisti positiivista tulevaisuutta. Miltä näyttää 2040-luku, jos kaikki menisikin hyvin? Minkälaista ilmasto- ja energiapolitiikkaa EU voisi suurissa visioissa tehdä?

Aikana, jolloin yhteiskunnalliset mullistukset tuntuvat ylivoimaisilta, tarvitsemme toivoa ja inspiraatiota – konkreettisia kuvia siitä, miten hyvä tulevaisuus voidaan rakentaa. Siksi olemme muutaman vapaaehtoisen ja joukon innostuneita nuoria kanssa suunnittelemassa Nuorten ilmasto- ja energia 2040 -visiota. Sillä jos emme pysty kuvittelemaan parempaa tulevaisuutta, miten pääsemme sinne?

Kaneli Seppänen

Kirjoittaja työskentelee Energiateollisuus ry:n EU-asiantuntijana ja vapaa-ajallaan koordinoi Nuorten ilmasto- ja energia 2040-visiota. Visiota voi seurata Instagramissa @nuortenvisio2040