Vedellä sähköä jo 1880-luvulla: Vesi vanhin voitehista

Sähkövalo saatiin Suomeen ensimmäisten joukossa. Teolliseen tuotantoon soveltuva sähkölamppu oli hädin tuskin ehditty esitellä Pariisin maailmanäyttelyssä vuonna 1881, kun sähkövalot jo seuraavana vuonna valaisivat Finlaysonin tehdassalia Tampereella.

Sähkö ei erityisemmin kiinnostanut suomalaista teollisuutta 1900-luvun alussa. Teollisuus oli osannut jo pitkään valjastaa koskista ja jokien virtaamista saatavan voiman energiaksi. Energia ei ollut kuitenkaan sähköä, vaan mekaanista energiaa. Vesi johdettiin kouruja ja rännejä pitkin turpiineihin, jotka pyörittivät suoraan tai hihnojen, väkipyörien ja hammasrattaiden välityksellä tehtaiden koneita. Suurimmissa tehtaissa saattoi pyöriä jopa 30 vesiturpiinia.

Suomen tiukka vesilainsäädäntö esti patojen rakentamisen jokiin vielä 1900-luvun alussa. Koskia ei saanut padota kiinteillä rakenteilla. Erityisesti vesireitin katkaisevat rakenteet olivat kiellettyjä. Tilapäisen padon sai rakentaa yhdeksi talveksi kerrallaan, mutta ennen seuraavaa kevättä pato oli purettava.

– Vesivoiman rooli suomalaisessa sähkö- järjestelmässä on huipputärkeä, toteaa Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila.

Itsenäinen Suomi innostuu sähköstä

Imatrankoskeen päätettiin rakentaa 1920-luvulla vesivoimalaitos. Yhä käytössä oleva laitos oli aikalaisten mielestä ”valtava”. Mihin Suomi joutuu tuollaisen sähkömäärän kanssa? Eiköhän kaikki voimalaitoksen tuottama sähkö saada kulutettua, kunhan rautatiet sähköistetään, insinöörit visioivat.

Rautateitä ei vielä tuolloin kuitenkaan sähköistetty. Sen sijaan kantaverkon rakentaminen alkoi, jotta sähköä saataisiin leviteltyä eri puolille valtakuntaa. Myöhemmin vesivoimalla tuotettiin kaikki se sähkö, jota mm. sotakorvausteollisuus tarvitsi.

Nykyisin vesivoimalaitokset tuottavat 18 prosenttia suomalaisesta sähköstä. Vesivoima on tuuli- ja aurinkovoiman tapaan uusiutuvaa energiaa, joka ei aiheuta ilmastopäästöjä. Uusiutuvasta sähköstä vesivoimalla tuotetaan kolmannes.

– Vesivoimalla on huipputärkeä tehtävä suomalaisessa sähköjärjestelmässä, kertoo Energiateollisuus ry:n vesivoima-asiantuntija Marja Rankila.

– Vesivoimalla voidaan paikkailla muiden tuotantomuotojen jättämiä reikiä, koska vesivoimalaitoksen tuotantoa on helppo säädellä nopeasti.

Paikkaileminen voi tarkoittaa sitä, että tyynellä säällä pysähtyvien tuulivoimalaitosten tuotantoa korvataan vesisähköllä.

Imatrankosken vesivoimalaitoksen rakentaminen oli itsenäisen Suomen ensimmäinen suuri teollinen hanke.

Kriisitilanteiden pelastaja

Vesivoimalaitos ei tarvitse toimiakseen muuta kuin vettä. Se on riippumaton polttoainekuljetuksista tai polttoaineiden saatavuudesta. Kriisitilanteessa vesivoimalaitos voi tuottaa sähköä lähialueelle, vaikka yhteys valtakunnalliseen kantaverkkoon olisi poikki.

– Vesivoimalaitokset auttavat palauttamaan sähköjärjestelmän tasapainon sähköjärjestelmässä sattuneen häiriön jälkeen, toteaa sähköpoolin valmiuspäällikkö Kati Takala.

Vesistöaltaat – järvet ja tekojärvet – ovat kuin suuria akkuja, joihin voidaan varastoida vettä vesivoimalaitosten tulevaa käyttöä varten.

Rankila muistuttaa, että vesivoimalaitokset ovat pitkäikäisiä ja luotettavia. Laitosten tekniikka on suhteellisen yksinkertaista, tunnettua ja koeteltua.

– Vesistöjen säännöstelyn avulla voidaan vaikuttaa myös tulvasuojeluun, talousveden hankintaan tai varautua torjumaan kuivuutta.

Rajalliset mahdollisuudet

Voidaanko Suomeen rakentaa uusia vesivoimalaitoksia? Rankila kertoo, että uuden vesivoiman rakentamismahdollisuudet ovat rajalliset.

– Suurimpina esteinä ovat sopivien paikkojen puute ja vesivoiman ympäristövaikutukset.

Vesisähkön tuotantoa voidaan kuitenkin lisätä jonkin verran olemassa olevien voimalaitosten tehonkorotuksilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhoja laitteistoja korvataan uusilla, jolloin laitos voi tuottaa enemmän sähköä.

– Suomeen on suunnitteilla myös pumppuvoimalaitoksia, jotka tuottavat sähköä veden voimalla aina silloin, kun sähköjärjestelmässä tarvitaan sähköä. Vastaavasti vesi pumpataan takasin varastoon silloin, kun edullista sähköä on saatavilla runsaasti.

Teksti: Petri Sallinen
Kuvat: Lehtikuva Oy ja Pekka Hannila