Hätätila?

Julkisessa keskustelussa korostuvat pahimmat uhkakuvat, mikä herättää tarpeen toimia - tehdä jotain ongelman ratkaisemiseksi. Henkilökohtaisen toimintatarpeen kytkeminen maailmanlaajuisen ongelman ratkaisemiseen ei ole aina suoraviivaista.

Ilmasto-ongelma ratkaistaan lopettamalla fossiilisten raaka-aineiden käyttö. Ei voida mennä sen taakse, että Eurooppa, Suomi, Kuopio tai minä on niin pieni yksikkö, että sillä ei ole merkitystä kokonaisuuden kannalta. Aivan yhtä epäloogisena pidän paikallisia irtiottoja ja kuvitelmaa siitä, että ilmastonmuutos ratkaistaan paikallisesti. Jos suurimmat päästäjät, Kiina, Yhdysvallat, EU, Intia, Venäjä ja Japani, eivät kaikki hoida omaa osaansa, ovat ponnistelut turhia.

Ongelman ratkaisu edellyttää kattavia kansainvälisiä sopimuksia päästöjen vähentämisestä. EU on sitoutunut sopimuksiin ja vielä nostanut rimaa vapaaehtoisesti. Suomi valtiona on pannut vielä paremmaksi hiilineutraalisuustavoitteineen. Kaikille kunnille ei tämäkään ole riittänyt, vaan paikallispäästöjen vähentämisestä on tehty kilpailu, jossa ei haluta tunnustaa päästövähennyssopimuksiin ja –mekanismeihin, kuten päästökauppaan liittyvää logiikkaa.

Eri toimialat, energiateollisuus muiden mukana, ovat Suomessa laatineet ilmastotiekarttoja havainnollistaakseen, miten ne pyrkivät saavuttamaan oman osansa ilmastotavoitteista. Kuopion Energian tiekarttaa esitellään tässä Sähköviestissä. Paljon on tehty, tuloksia saatu ja kehitys jatkuu. Ilmastokysymystä ei ratkaista Kuopiossa, mutta teemme talkoissa vähintään oman osamme.

Voi olla, että meillä on maailmanlaajuinen ilmastohätätila. Kuopiolaista ilmastohätätilaa en tunnista.

Esa Lindholm

toimitusjohtaja
Kuopion Energia Oy