Turvetuotantoalueiden tulevaisuus: haasteita, vastuullisuutta ja uusia mahdollisuuksia

Jos ajatellaan, että tuotannosta poistunut turvetuotantoalue olisi muodoltaan neliö, niin alueen yhdeltä laidalta tuotantoalueen tulevaisuutta pohtii maanomistaja, joka viimekädessä myös päättää alueen jatkokäytöstä. Aiemmin vallalla ollut tapa muuttaa alueet maa- tai metsätalouskäyttöön, oli helppo ja taloudellisesti usein järkevin ratkaisu. Nykyään ratkaisua joutuu pohtimaan hieman enemmän.

Toiselta laidalta aluetta katselevat poliittiset päättäjät ja viranomaiset, joiden mielenkiinto turvealueiden tulevaisuuteen on viime aikoina lisääntynyt merkittävästi kansallisten ja kansainvälisten ilmastotavoitteiden sekä ennallistamistavoitteiden vuoksi. Paljon pitäisi saada aikaan, mieluiten nopeasti ja jos mahdollista niin ilman valtiolle koituvia kustannuksia. Maanomistajia ja yrityksiä kaivataan avuksi.

Kentän kolmannelta laidalta löytyy luonto – ja ilmastotutkijat, jotka tosin eivät joukkueena oikein vielä ole laatineet kovin selkeää näkemystä siitä, mikä olisi paras ratkaisu luonnon tai ilmaston kannalta. Kosteikkoalueet ja ennallistaminen vai alueiden tehokas metsittäminen ja hiilen sidonnan lisääminen? Neljänneltä laidalta löytyy vielä yksi uusi tekijä, aurinko- ja tuulipuistojen hankekehittäjät, joiden suunnittelemat hankkeet toteutuessaan tukevat fossiilisista polttoaineista luopumista ja luovat maanomistajalle täysin uusia mahdollisuuksia alueiden taloudelliseen jatkokäyttöön.

Tämän pelikentän keskiössä, saappaat vielä energiaturpeeseen juuttuneena, olemme nyt kahden vuoden aikana koittaneet ratkaista sitä, miltä Kuopion Energian turvetuotantoalueet tulevaisuudessa näyttävät. Ihan helppoa tämä ei ole ollut; kun kentän keskeltä katsoo yhteen suuntaan, kääntää samalla selän toiselle. Haasteita heitetään edelleen kentän laidalta toiselle ja yhteistä näkemystä sekä tavoitteista että keinoista niiden toteutukseen haetaan kovasti. Jokainen tuotantoalue on myös yksilöllinen ja se ratkaisu mikä on paras toisaalla, ei välttämättä toimikaan toisella alueella.  

Onneksi suurimmalla osalla omista tuotantoalueista, Kuopion Energia on myös maanomistaja, mikä yksinkertaistaa asioita jonkin verran. Meillä on vahva tahtotila siirtää turvetuotantoalueet vastuullisesti seuraavaan käyttömuotoon luontoa kunnioittaen, monimuotoisuutta lisäten ja vihreän energian siirtymää tukien.

Tämä tuki taustallani, voinkin ”kääntää selän” maanomistajan suuntaan ja  jatkaa edelleen alueiden suunnittelua muiden tahojen kanssa. Seuraavan viiden vuoden aikana usealla alueella edetään myös suunnittelusta toteutukseen. Tiedän jo nyt, että muutaman alueen keskiössä saappaan varressa ei tule pituus riittämään ja kosteikoilla viihtyviä lintuja kannattaa tarkkailla rannalta käsin. Näillä alueilla toteutuu täysimääräisenä sekä maanomistajan tahtotila, että alueiden luonnontilan parantuminen.

Tästä on hyvä jatkaa!

Ps. Seuraa Kuopion Energian somekanavista, miten turvealueiden jälkikäyttö etenee.