Tietotekniikka työnä ja harrastuksena

Energia-alalla tietojärjestelmien ja sovellusten osuus kasvaa koko ajan, ja niiden yhteensovittaminen on tärkeää. Tietoturvan kokonaisuudesta vastaa digijohtaja, mutta se on mukana niin Markon kuin kaikkien muidenkin työssä Kuopion Energialla.

– Tietoturva ei ole vain IT-asia, Marko muistuttaa.

Hän vastaa konsernin järjestelmäkehityksestä, pilvipalveluista ja sovellusintegraatiosta yhteistyössä kaikkien liiketoimintojen kanssa.

– Heiltä tulevat ne tarpeet, joihin järjestelmillä ja sovelluksilla vastataan. Meillä on myös paljon kumppaneita, joiden toimintaa näissä asioissa ohjaamme.

Paljasjalkainen kuopiolainen Marko on koulutukseltaan tietotekniikkaan erikoistunut insinööri (AMK) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta. Kuopion Energiassa hän työskennellyt vuodesta 2016, mitä ennen hän palveli energiayhtiöitä Tiedon palveluksessa. Työkokemusta on myös telealalta valmistavasta teollisuudesta.

Nykyisessään työssään Marko arvostaa etenkin vaihtelevuutta ja haastavuutta nopeasti kehittyvällä alalla.

– Olen ollut tässä tehtävässä vuodesta 2007, ja aina löytyy uusia juttuja. Niin moneen asiaan myös tulee sotkeuduttua, että se tuo haasteita, hän myhäilee.

Frisbee-golfradoilla jo ruuhkaa

Marko asuu vaimonsa kanssa rivitalossa Kuopiossa. Hän tunnustaa, että kotiin on kertynyt runsaasti tietotekniikkaa. Se vie melkein kokonaisen huoneen.

– Kehitys on niin nopeaa, että jos meinaa itse kehittyä tässä ammatissa, sitä on seurattava omallakin ajalla. Ei töissä jouda kaikkea uutta opettelemaan, hän toteaa.

Tietotekniikan lisäksi Marko mainitsee harrastuksenaan frisbee-golfin, josta innostui jo aiemmassa työpaikassaan, jossa työkaverit saivat houkuteltua mukaan.

– Sille tielle jäätiin. Lajin suosio on kasvanut korona-aikana ja Kuopiossa on jo niin paljon harrastajia suhteessa ratoihin, että täällä joutuu usein jonottamaan. Puijo on varmaan Suomen suosituimpia ratoja, hän kertoo.

Itse Marko ajelee mielellään suosikkiradalleen Rautalammille, jossa välttyy ruuhkilta. 

– Siinä tulee käveltyä 5–10 kilometriä ihan huomaamattaan.
 

Teksti: Tiinu Wuolio
Kuva; Jape Tiitinen