Mitä turvesoille käy, kun turvetuotanto loppuu?

Turpeen käyttöä polttoaineena ollaan parhaillaan ajamassa alas, ja sen myötä myös energiaturpeen tuotanto tulee päätökseensä. Kuopion Energian ympäristöasiantuntija Päivi Savolainen korostaa, että tuotantoalueiden alasajo ei kuitenkaan käy käden käänteessä.

– Se ei mene niin, että keräämme vain kyltit pois ja poistumme paikalta. Menee noin kolme–neljä vuotta saattaa alueet siihen kuntoon, että ne voi hyvillä mielin jättää taakseen. On huolehdittava, että alueita voidaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntää myös turvetuotannon jälkeen.  

Turvetta tuotetaan kuivatetuilla soilla, joilta vettä johdetaan ojituksen lisäksi tarvittaessa myös pumppaamalla pois. Kun pumppaukset lopetetaan, vesi alueilla lähtee nousemaan. Tilanne vaatii jälkihoitoa, jotta alue jää turvalliseen ja ympäristön kannalta hallittuun tilaan.

Jälkihoidon lisäksi tulee punnita alueen jälkikäyttömahdollisuudet. Kuopion Energialla on kolmetoista keskenään hyvin erilaista turvetuotantoaluetta, joten jokaisen jälkikäyttö mietitään omana kokonaisuutenaan.

– Meillä on mahdollisuuksia, resursseja ja myös tahtotila jälkihoitaa alueet hyvin, jotta ne voidaan jättää kehittymään, vuokrata tai myydä hyvillä mielin seuraavalle taholle, Savolainen kertoo.

Jälkikäyttömahdollisuuksia on monia

Noin kymmenen vuotta sitten jälkikäytöllä tyypillisesti tarkoitettiin alueen metsittämistä. Puusto ja muu kasvusto sitoo kasvaessaan turpeen paikalleen niin, että kiintoainepäästöt loppuvat. Toinen hyvin suosittu jälkikäyttötapa on aikoinaan ollut turvetuotantoalueiden muuttaminen pelloiksi. Nykyisin sitä ei enää suositella, koska turvepohjaiset pellot luokitellaan hiilipäästölähteiksi.

– Turvesoiden muuttaminen vesi- tai lintukosteikoiksi on tullut suosituksi jälkikäyttömuodoksi. Etenkin Pohjois-Savon kumpuileva maasto on otollinen kosteikoiden syntymiselle, kun alueiden matalampiin kohtiin kertyy luontaisesti vettä. Lintukosteikkoja tekemällä meillä on hyvä mahdollisuus lisätä luonnon monimuotoisuutta alueella, Savolainen sanoo.

Uusia, nousevia turvesoiden jälkikäyttötapoja ovat aurinkokennoihin perustuvat sähkövoimalat eli aurinkopuistot, sähkövarastot sekä tuulipuistot. Turvetuotantoalueet kiinnostavat niihin liittyviä hankekehittäjiä, koska ne ovat syrjässä sijaitsevia avoimia, tasaisia sekä laajoja kokonaisuuksia. Myös tie- ja sähköinfraa saattaa olla sopivasti lähettyvillä. ELY-keskus valvoo jälkihoitotoimenpiteiden toteutumista.

Yhdistelmäkiinteistöt ovat yksi vaihtoehto

Jälkihoitovelvoitteen täytettyään Kuopion Energia voi itse valita lähteekö se istuttamaan alueelle puuntaimia tai luomaan kosteikkoa, vai myykö tai vuokraako se kiinteistön jollekin toiselle taholle. Erilaiset yhdistelmäkiinteistöt ovat myös yksi vaihtoehto.

– Niillä voi olla esimerkiksi tuulivoimala, jonka tuulimyllyjen alla oleva alue on metsitetty. Lisäksi hyvien kulkuyhteyksien päässä olevien turvetuotantoalueiden varastoalueita saatetaan käyttää puuvarastoina eli niin kutsuttuina biopolttoaineterminaaleina. Varastotoiminta harvoin kattaa kuitenkaan koko aluetta, joten sille mahtuu muutakin toimintaa, Savolainen toteaa.

Jos on tarkoitus vain ennallistaa suo vettämällä, voi veden antaa nousta alueelle luontaisesti turvetuotannon päätyttyä. Jos aluetta ei sen jälkeen tietoisesti muokata, luonto yrittää muuttaa suoallasta pikkuhiljaa suoksi eli kasvittaa sitä umpeen. Siihen kuitenkin menee kymmeniä vuosia, että suo lähtee luontaisesti ennallistumaan.

– Ja jos haaveissa on lakkasuon syntyminen, pitää olla reilusti malttia odotella, Savolainen lisää.

Vasemmalla Kuopion Energian turvetuotantoalue, Lantonsuo, turvetuotannon aikana vuonna 2018. Oikealla Lantonsuo vuonna 2024 muuttumassa kosteikoksi.

 

Teksti: Minna Akiola
Kuvat: Tiina Haring ja Päivi Savolainen