Energiamurros ei päästä helpolla

Nyt on havahduttu siihen, että sääriippuvan sähkön tuotannon lisääminen ei yksin olekaan avain energiaintensiivisten investointien saamiseen maahamme. Paljon puhuttu sektori-integraatio ei kaikilta osin lähde käyntiin nykyisellä sähkömarkkinamallilla. Esimerkiksi vetytalouden läpimurto antaa edelleen odottaa itseään, vaikka Suomessa sähkö oli viime vuonna Euroopan kolmanneksi halvinta.

 Tuuli- ja aurinkosähkön massiivinen rakentaminen on pudottanut sähkön keskihintaa ja parantanut omavaraisuuttamme, mutta kääntöpuolena olemme saaneet Euroopan vaihtelevimmat sähkön hinnat. Investoijat haluavat myös hintavakautta, jotta tehtaat eivät seiso osaa vuodesta odottamassa halvan sähkön tunteja. Kaikissa teollisuusprosesseissa se ei ole edes teknisesti mahdollista, useissa ei taloudellisesti järkevää.

Eivätkö sähkömarkkinat sitten hoida asiaa kuntoon? Tässä energia-alan toimijoiden näkemykset eroavat toisistaan. Joku uskoo, että sähkön kulutus joustaa hintapiikkien ollessa riittävän korkeita ja toisaalta harvatkin korkean hinnan tunnit kannustavat investoimaan sääriippumattomaan tuotantoon. Toinen on sitä mieltä, että kuluttajien, sähköä käyttävän teollisuuden ja sähkön myyjien riskinottokyky ja hermot eivät vaihtelun kasvua kestä. Itse uskon jälkimmäiseen kehityskulkuun.

Sääriippuvan tuotannon suosimisella on saavutettu merkittävä vähennys energiateollisuuden kasvihuonepäästöissä, mutta menetetty tuotannon joustavuus. Varmistetaanko sähkön hintavakaus tulevaisuudessa ydinvoiman takuuhinnalla, kapasiteettimarkkinalla, valtio-omisteisilla dieselvoimalaitoksilla vai luotetaanko markkinoiden voimaan? Päätökset ovat poliittisia.

Esa Lindholm
toimitusjohtaja
Kuopion Energia Oy