Ajatuksia maaseudulta voimalaitokselle

Sama tilanne on voimalaitoksellakin. Meille talvi on sadonkorjuun aikaa. Talvella tuotamme valtaosan myytävästä sähköstä ja kaukolämmöstä. Tästä saamme rahaa, josta osa käytetään kunnossapitokustannusten kattamiseksi. Näillä rahoilla voimme ostaa taas seuraavan vuosihuoltoseisakin varaosat ja työvoiman. Kaikki korjaus- ja ennakkohuoltotyöt tehdään kesällä vain ja ainoastaan siksi, että voimalaitos pyörii tulevan lämmityskauden häiriöittä.

Erityisesti tulevana talvena laitosten yhtäjaksoinen käynnissä pitäminen on kallisarvoisen tärkeää. Sähkön hinta huitelee pilvissä, mikä aiheuttaa toiminnallemme taloudellista epävarmuutta. Jos emme pysty tuottamaan ennalta sopimaamme sähkön määrää, meidän on ostettava puuttuva tuotanto kalliilla hinnalla sähköpörssistä. Jo yhden vuorokauden tuotantohäiriön kustannus voi olla meille satojatuhansia euroja. Tilanne on sama kaukolämmön osalta. Jos voimalaitoksemme eivät toimi, lämpö joudutaan tuottamaan öljyllä biopolttoaineen sijaan. Kallista tuhlausta sekin ympäristön ja rahakirstun kannalta katsottuna.

Niin maatalouden kuin sähkön ja lämmön tuotannonkin osalta on hyvä olla omavaraisia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on osoittanut, että vakaa maailmantilanne voi keikahtaa hetkessä päälaelleen. Maailman tapahtumat vaikuttavat suuresti myös omien kansalaistemme hyvinvointiin. Vielä vuosi sitten pidettiin itsestäänselvyytenä, että ruokaa riittää kaupassa kaikille, sähköä tulee pistorasiasta ja lämpöä patterista.

Nykyään mediassa ja keskusteluissa vilahtelevat tuon tuosta huolet näiden perushyödykkeiden riittävyydestä sekä niiden hinnan noususta. Jälkiviisaana on helppo todeta, ettei ole osattu arvostaa asioita, joiden riittävyydestä ei ole aiemmin tarvinnut olla huolissaan. Energiaa ja ruokaa on tuotettava tehokkaasti, mutta silti ympäristöä säästäen. Tänä päivänä luontoarvot ovat itsestäänselvyyksiä niin maataloudessa kuin energia-alallakin. Ongelmana on ehkä ollut, ettei niistä ole osattu viestiä tarpeeksi.

Työn laatu mitataan todella tulevana talvena sekä maataloudessa että energiantuotannossa. Kun vielä kerran nostan kotona katseeni kohti maalaismaisemaa tai teen kierroksen voimalaitoksen kattilahallissa, uskon vakaasti, että kotimaista ruokaa riittää kaikille, sähköä saadaan edelleen pistorasioista ja patterit pysyvät lämpiminä. Jos olisimme hiemankaan nykyistä enemmän riippuvaisia muiden maiden energia- ja ruokatoimituksista, en voisi olla asiasta niinkään varma.

Teksti: Sami Koponen, kunnossapitopäällikkö, Kuopion Energia Oy