Suomi tarvitsee toimivat sähköverkot

Maamme hallitus on huomannut energiainfran suuren merkityksen ja se haluaa ohjelmassaan vahvistaa sähköverkkojen asemaa.

– Hallitusohjelma tunnistaa oikeita asioita: investointien tarpeellisuuden ja lupamenettelyjen sujuvoittamisen merkityksen, toteaa Energiateollisuus ry:n sähköverkkoihin perehtynyt johtava asiantuntija Ina Lehto.

Lehdon mielestä viranomaisten resurssien varmistaminen lupakäsittelyssä on kuitenkin syytä varmistaa. Muuten asiat eivät etene toiveajattelua pidemmälle.

– Lupamenettelyjen sujuvoittamista tarvitaan kaikilla verkkotasoilla: suurjänniteverkoissa, mutta myös paikallisissa jakeluverkoissa.

 

Rajat ylittävät siirtoyhteydet ovat tärkeitä

Suomi on kytketty rajat ylittävien johtojen avulla Euroopan sähkömarkkinoihin: pohjoisesta ja lännestä Ruotsiin ja etelästä Baltian maiden verkkoihin. Aivan pohjoisimpien rajajohtojen avulla sähköä voidaan tuoda myös Norjasta. Siirtoyhteydet Venäjältä on suljettu.

Suomesta viedään sähköä naapurimaihin ja sitä tuodaan naapurimaista aina silloin, kun hinta on kohdallaan. Sähköä siis ostetaan aina sieltä, mistä sitä saa edullisimmin – tämä on yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden perusta. Kilpailu pitää jokaisen maan sähköntuottajat ketterinä.

Rajat ylittävät siirtoyhteydet lisäävät myös turvallisuutta. Jos suomalainen sähköntuotanto ei syystä tai toisesta riittäisi kattamaan kaikkea kysyntää, sähköä voidaan hankkia naapurimaista. Talven kylmimpinä hetkinä rajajohdot Suomen ja Ruotsin välillä ovat käyneet aika ajoin kuumina.

 

Tuontisähköä runsaat 20 prosenttia

Tuontisähkön osuus Suomessa on ollut pitkään 20–25 prosenttia vuosittaisesta sähkönhankinnasta. Olkiluodon uuden ydinvoimalaitoksen käynnistyminen ja reippaasti kasvava tuulivoimalaitoskapasiteetti ovat jo kääntäneet asetelman ajoittain uuteen asentoon: tämän vuoden toukokuussa Suomi ensimmäisen kerran vei enemmän sähköä naapurimaihin kuin toi sitä.

Olipa sähkön kulkusuunta mikä tahansa, on rajat ylittävien siirtojohtojen toimittava hyvin. Kapasiteettiakin johdoissa olisi oltava riittävästi, jotta johtoja pitkin voidaan kuljettaa juuri se määrä sähköä, jota johdon toisessa päässä kulloinkin tarvitaan.

Sähkömarkkinatoimijoiden mielestä Suomen ja Ruotsin välillä rautaa voisi olla nykyistä enemmän: on hetkiä, jolloin rajajohtojen kapasiteetti ei riitä. Tämä nostaa sähkön hintaa etenkin niillä alueilla, joilla kysyntä on kovempaa kuin mitä johdot kykenevät sinne sähköä siirtämään – etenkin Suomessa, joka on pohjoismaisilla markkinoilla yksi hinta-alue.

 

Älykkyyttä ja kulutusjoustoja

Älyteknologia ja kulutusjoustot kulkevat käsi kädessä. Kulutusjoustot tasaavat sähkönkäytön huippuja ja vapauttavat sähkökuormia. Tähän tarvitaan älyteknologiaa, jotta kenenkään ei tarvitse nojailla sormi nappulalla tunnista toiseen. Älyteknologia hoitaa asian kuin automaatti.

Hallitusohjelma tunnistaa älyteknologian merkityksen sähköverkkojen kehittämisessä.

– Älyteknologian rooli on ymmärretty. Yhtä lailla on tärkeää tunnistaa se, että älykkyyden ja joustojen kehittämisen lisäksi sähköverkoista on rakennettava niin vahvat, jotta älykkäät järjestelmät voivat toimia verkkojen päällä. Älyteknologia edellyttää omanlaisia investointeja, joiden ominaisuudet ja rajoitteet on ymmärrettävä.

Lehto huomauttaa, että sähköverkkoinvestoinnit ja älyteknologian laaja käyttö edellyttävät sähköverkkotoiminnan valvontamenetelmiltä ennustettavuutta, jotta investointien kustannustehokkuus säilyisi.

– Kulutusjoustoilla ja sähköverkkoinvestoinneilla on merkittävä rooli, kun yhteiskunta sähköistyy.

 

Verkkopalveluyhtiöt investoivat jatkuvasti uuteen tekniikkaan ja mahdollistavat näin puhtaaseen siirtymään tarvittavan energian siirtämisen. Lisäksi olemassa olevaa verkkoa huolletaan säännöllisesti ja valvotaan vuorokauden ympäri jokaisena päivänä.

 

Epäselvä sähköverkkoyhtiöiden rooli

Hallitus haluaa lisätä edullisen ja yksinkertaisen älyteknologian käyttöönottoa kotitalouksissa. Ajoitusautomatiikalla kotitaloudet voivat säästää rahaa, kun sähkön käyttö ohjautuu kalliilta tunneilta halvoille tunneille.

Hallitusohjelman mukaan sähköverkkoyhtiöt velvoitetaan asentamaan etäohjausjärjestelmiä sähkölämmitteisiin kiinteistöihin. Tavoitteena lienee halu parantaa sähkölämmitteisten kiinteistöjen kuormien ohjausta etenkin kriisitilanteissa.

Lehto ei ymmärrä sitä, miksi ja miltä osin asia kannattaa velvoittaa monopolissa toimivien sähköverkkoyhtiöiden tehtäväksi.

– Automatiikkaa ja ohjausjärjestelmiä on saatavilla kilpailluilta markkinoilta. Monopoliyhtiöiden tuppautuminen kilpailemaan sähköurakoitsijoiden kanssa sopii verkkoyhtiöille huonosti. Mikä verkkoyhtiöiden rooli tässä kuviossa mahtaa olla?

Lehdon mielestä idean kustannustehokkuus ja saavutettavat hyödyt olisi vähintään selvitettävä tai keksittävä kannustimia, jotka ohjaisivat kotitalouksia hankkimaan itse ohjausjärjestelmiä.

– Kuinka paljon sähkölämmitteisiä kiinteistöjä ohjaamalla saataisiin kerättyä kuormia, joita kriisitilanteissa voitaisiin ohjata, Lehto kysyy.

– Asia olisi selvitettävä ennen päätöksentekoa.

Suoran sähkölämmityksen suosio on ollut jo pitkään laskussa ja varaavia sähkölämmitysjärjestelmiä ohjataan jo nyt paljon. Oletukset saavutettavista hyödyistä ohjauspotentiaalia lisäämällä voivat olla vanhentuneita.

 

Suomalaisten sähkönsiirtohinnat keskiarvon alapuolella

Sähkönsiirtohinnat olivat pitkään kriittisen keskustelun kohteena. Energiakriisi hillitsi kansalaisten kritiikkiä, kun huomattiin hyvin toimivien sähköverkkojen merkitys poikkeuksellisissa oloissa.

Nyt hallituksen tavoitteena on edistää siirtohintojen ”kohtuullista kehittymistä”, mutta samalla hallitus aikoo pitää huolen siitä, että sähköverkkoihin tehdään riittävät investoinnit. Yhdistelmä on hyvä. Näyttöä tuloksistakin on.

– Eurostatin tilastojen mukaan suomalaiset siirtohinnat olivat viime vuonna kotitalouksille Euroopan keskiarvon alapuolella, vaikka muuten Suomi on yksi Euroopan kalleimpia maita elää, Lehto huomauttaa.

 

Teksti: Ari J. Vesa
Kuvat: Antero Aaltonen ja Pekka Hannila