Poliisi ja kirjailija Marko Kilpi: Kovin kiintynyt Kuopioon

21.09.2018, klo 08:45

Kun Marko Kilpi liikkuu Kuopion torilla, ei mene monta minuuttia ennen kuin tulee tuttuja vastaan. Vanhempi konstaapeli ja poliisityön kovien kokemusten käsittelyn asiantuntija, kirjailija, dokumentaristi, perheenisä, paistinkääntäjä, kitaristi, kuntoliikkuja, yrittäjä ja järjestöihminen – miehestä on moneksi.


Marko Kilven tarinoiden aiheet ovat nousseet kokemuksista ja mielikuvituksesta kuin itsestään. Liikaakin teemoja, ja liian vähän aikaa, hän summaa.


– Olen joka paikan höylä, liian kiinnostunut liian monista asioista. Haalin helposti paljon tekemistä, Marko Kilpi sanoo.

Puijon Tornissa hän myös näyttää tuntevan niin avainhenkilöt kuin ympärillä avautuvan maiseman.

– Olen katsellut tänä kesänä tätä kaupunkia poikkeuksellisella ihastuksella. Nuorempana ajattelin, että ruoho olisi vihreämpää toisaalla, mutta nyt huomaa, että on tämä poikkeuksellisen hyvä kaupunki. Nyt on monia hienoja juttuja meneillään, hän kehaisee.

Tämä Kilpi, jos joku, on silmin nähden kiintynyt Kuopioon, jonne muutti kahden vanhana vanhempiensa mukana Rovaniemeltä. Monta polvea esi-isiä on täältä päin, sukujuurista löytyy Rautavaaraa ja Nurmesta, hän täsmentää savolaisin äänenpainoin.

Varhaisinta muistoa Kuopiosta saa vähän hakea, mutta hyvinkin alle kouluikäisenä Kilpi muistaa pelänneensä nokikolaria.

– Kirkkokadulla asuttiin ja nokikolaria juostiin karkuun, kun sillä oli peloteltu. Kerran se pääsi yllättämään, ja oli kyllä paniikinomainen tilanne, joka on painunut mieleen.

Lukeminen innosti jo varhain ja Marko kävi usein isänsä kanssa kirjastossa, josta tuli tuttu ja turvallinen paikka.

– Luin tietenkin paljon nuorille suunnattua kirjallisuutta, 3 etsivää -sarja, ja pian myös Agatha Christie, Alistair MacLean, Arto Paasilinna. Lajityyppi on ollut alusta lähtien suhteellisen selvä, palkittu jännityskirjailija naurahtaa.

 

Tarinankertojan oppivuodet

Yhtenä käännekohtana hän mainitsee lukiovuosina alkaneen seurustelun luokkatoverinsa kanssa, josta sittemmin tuli vaimo ja neljän yhteisen lapsen äiti.

– Sillä tiellä ollaan edelleen, Kilpi myhäilee.

1984 Marko Kilpi oli perustamassa Kuopion videotyöpajaa, mistä lähtien tarinankerronta on ollut iso osa hänen elämäänsä.

– Minusta piti tulla elokuvaohjaaja. Esikuvia olivat Steven Spielberg ja George Lucas, mutta myös Renny Harlin, kun se breikkasi Jäätävä polte -elokuvallaan maailmalla. Innosti ajatus, että kyllä suomipoikakin pystyy, kun hyvä munkki käy.

Halu asua Kuopiossa sinetöi kuitenkin ensimmäisen unelma-ammatin kohtalon.

– 1990-luvun alussa panostin täysillä elokuva-alaan ja perustettiin tuotantoyhtiö Media Factory Oy. Kun ura rupesi urkenemaan, minulle tehtiin selväksi, että pitäisi muuttaa pääkaupunkiseudulle, missä hommat hoituu ja löytyy töitä, Kilpi muistelee.

– Ajattelin että jos ei riitä, että täältä käsin tehdään, niin pitää tehdä jotain muuta. Eikä se sitten riittänytkään, eikä alan toimintatavat muutenkaan herättäneet luottamusta, hän toteaa viitaten erään isomman elokuvahankkeen karahtamiseen ikävällä tavalla kiville.



– Kuopio on suht iso kaupunki, mutta tuntuu pieneltä kylältä, mistä tykkään tosi paljon. En täältä lähde kulumallakaan pois, sanoo tunnettu poliisi ja kirjailija Marko Kilpi.

Poliisityöstä kotimaisen dekkarin uudistajaksi

Mediayrittäjä Marko Kilvellä oli takataskussaan toinen ammatti, sillä hän oli opiskellut poliisiksi Tampereella. Se olikin ainoa ajanjakso, jonka hän aikamiehenä on asunut muualla. Vuosituhannen vaihteesta hän on tehnyt Kuopiossa työtä poliisina, ja muutamaa vuotta myöhemmin myös kirjailijana.

– Tämä on ainut oikea kotini, hän sanoo.

Poliisin ammatti oli kiinnostanut häntä lapsuudesta lähtien, mikä saattoi liittyä äidiltä perittyyn vahvaan oikeudentajuun. Kilpi on tyytyväinen poliisitehtäviensä ja rooliensa monipuolisuuteen, joka jossakin isommassa kaupungissa olisi jäänyt kapeammaksi.

Poliisityön 12 tunnin työvuorot jättävät myös yhtenäistä vapaa-aikaa, josta ison osan vie kirjoittaminen. Kilpi on arvostettu ammattilainen myös jännityskirjailijana. Jo 2007 julkaistu esikoisdekkari toi hänelle Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon ja mainetta kotimaisen dekkarin uudistajana. Pari vuotta myöhemmin hän oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja 2012 pokkasi Savonia-palkinnon teoksellaan Elävien kirjoihin, josta Aku Louhimies ohjasi rankan, osin Kuopiossakin kuvatun elokuvan 8-pallo.

 

Rikoskirjallisuuden suomalainen ulottuvuus

Marko Kilpi ei lue itseään kovasti pinnalla olleen Scandic Crime- tai Nordic Noir -lajityypin edustajaksi, sillä hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on tehdä jotakin isoa ja suomalaista Finn Crimea omalla pohjoisella ulottuvuudellaan. Hänestä jo perinteiseksi muodostunutta Nordic Noiria on turha kopioida, sillä sitä alkaa olla jo maailma täynnä.

– Haluan myös pöläyttää tätä kaunokirjallista kenttää, joka tuntuu olevan homehtumaan päin. Sitä pitäisi herätellä ja antaa uutta potkua ihan joka sektorilla kirjoittamisesta kustannustoimittamiseen, julkaisemiseen, markkinointiin ja kansainväliseen levitykseen, hän linjaa.

Kilpi on tehnyt kirjallisen tavaramerkin Undertakerista, kirjasarjasta, jonka kaksi ensimmäistä osaa on jo julkaistu ja lisää on tulossa. Kirjat ovat saatavilla äänikirjoina ruotsalaisen Storytelin kautta ja tekeillä on myös kansainvälisen tason televisiosarja. 

 

Tavalliselle ihmiselle turvallinen kaupunki

Tätä kaikkea voi siis tehdä Kuopiossa asuvana ja virassa toimivana poliisina. Miten turvallinen kaupunki tämä on?

– Poliisin näkökulma poikkeaa varmasti tavallisten ihmisten arvioista, mutta sanoisin silti, että tilanne ei ole liian paha. Katuturvallisuuden lukemat ovat aika korkeat ja tavallisen kaupunkilaisen on turvallista olla, vaikka eihän missään olla suojassa suuren maailman ilmiöiltä. Huumausaineita on liikkeellä paljon, Kilpi arvioi.

Arvata saattaa, että neljän lapsen isä on kasvattajana voinut olla joskus huolissaan, tosin jälkikäteen punniten turhaan.

– Kun yrittää lapsuuden alkuvaiheessa tehdä asiat mahdollisimman hyvin, niin nuoret myöhemmin kohdatessaan ratkaisun paikkoja ainakin ymmärtävät itse, jos valitsevat väärin, hän sanoo.

– Tutkimuksista tiedetään, mitä lapset haluavat vanhemmiltaan: lämmintä ruokaa, rajat ja rakkautta. Mitä kuuluu, kenen kanssa olet menossa? Vaikka kommunikaatio välillä pätkii, kyseleminen tuo turvallisuuden tunnetta.


– Meillä on hyvin asiat. Kehitystäkin pitää olla, mutta lähtisin viivalle aika monen paikkakunnan kanssa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti, Marko Kilpi muistuttaa.


Teksti: Tiinu Wuolio
Kuvat: Hannu Miettinen

 

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: