Tutkinto työn ohella – yök vai nam?

23.03.2020, klo 11:42

Ei ole tavatonta, että moni ehtii työelämänsä aikana hankkia jopa usean ammatin. Joillekin ammatin vaihto on pakon sanelemaa, joillekin vapaaehtoinen muutos. Joku on puolestaan päättänyt ehkä jo useampi vuosikymmen sitten, ettei enää koskaan kuluta koulunpenkkiä. Mutta mielihän voi muuttua – niin naisilla kuin miehilläkin. Nykyään myös jatkuva kehittyminen ja oppiminen on suorastaan työelämän edellytys monella alalla.

En ole koskaan erityisen kirkkaasti tiennyt, mitä minusta tulee isona. Lukion jälkeen ennemminkin tiesin, mitä minusta ei ainakaan tulisi – terveyden- ja sairaanhoito olisi poissuljettu. Siitä sitten polkua taapertamaan ja koulujen sekä sattumusten kautta Kuopion Energialle harjoitteluun. Harjoittelusta tulikin ykskaks yllättäen jo reilun kymmenen vuoden mittainen työputki erilaisissa tehtävissä.

Työnantajani suhtautuu myönteisesti kouluttautumiseen, joten osaamista ylläpitäviä tai lisääviä lyhyitä kursseja sekä pidempiä, räätälöityjä esimiestyön kokonaisuuksia on tullut käytyä melkoinen määrä. Pari vuotta sitten iski tajuntaani ajatus, että entä jos freesaisi osaamistaan ja ajatteluaan uudella tutkinnolla. Myös työnantaja piti ajatusta hyvänä ja mahdollisti opiskelun työaikajärjestelyin. Nyt ylempi ammattikorkeakoulututkintoni alkaa olla piirua vaille valmis.

Aivan helpolla uusi tutkinto ei tule, kun on samanaikaisesti työtä ja perhettä. Työelämässä on päivittäin omat kiireensä ja haasteensa. Kotona puolestaan odottaa kaksi harrastavaa lasta, joille täytyy (lue: saa) toimia kokkina, taksina, kokeisiin sparraajana, pyykkärinä ja rahalaitoksena. Ja sitten vielä ne omat kurssitehtävät ja opinnäytetyö. Kellossa tuppaavat tunnit käymään vähiin, ja välillä aikataulujen ja töiden suunnitteluun sortuu yöaikaan – mikä on tietysti täysin hyödytöntä: aamulla on superväsynyt, ja aikataulukaaos on yhä ratkomatta.

Motivoivaa on kuitenkin se tunne, kun saa mahdottoman isolta ja vaikealta tuntuneen kurssiraportin palautettua. Bonuksena saattaa tutkintotodistukseen tulla mieluisa kurssiarvosanakin. Ajoittain on kuitenkin hyvä muistuttaa itseään talousjohtajamme viisaista sanoista: ”Aina ei tarvitse olla täydellinen, usein 85 % riittää.” On viisautta myös ajatella, että täydellisen arvosanan sijaan voi iloita saamistaan uusista näkökulmista ja opeista, joita voi työssään jalostaa kohti timanttia.

Työn ohessa opiskelu alkaa olla loppusuoralla, ja voin todeta, että hengissä ollaan. Naistenlehtien ja elämänhallinnan oppaiden mukaisesti on syytä pitää huolta kaikista tunnetuista perusasioista: syö, nuku, liiku, palaudu. Mutta sen lisäksi on terveellistä pitää pipo päässä ja pää kylmänä. Ole realisti – 24 tuntia pitää jakaa monen toiminnon kesken. Ei liian isoja kakkupaloja kerrallaan, se vain närästää. Hitaammin kiiruhtaenkin ehtii ja matkasta saa kokonaisuudessaan enemmän irti, kun on aikaa nähdä maisematkin. 

On avartavaa opiskella aikuisena lisää uutta ja päivittää jo tutumpaa asiaa. On erityisen mielenkiintoista verkostoitua ja kuulla eri toimialoilla työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia liike-elämästä. Olen voinut todeta mielessäni usein, että meidän yrityksessämme ovat monet asiat mallillaan.

Voin vilpittömästi suositella tarttumaan opiskelukipinään, jos sellaisen kohtaa. Vähän kuivaa sytykettä ympärille, niin johan kohta roihuaa. Vaikka opiskelu onkin välillä uuvuttavaa puuhaa, se kyllä virkistää ajatuksia.

P.s. Olin lähiaikoina työkavereideni kanssa kuuntelemassa parin tunnin tiiviin paketin siitä, kuinka osaamista johdetaan. Tällaiset kulkevat työyhteisössämme joskus nimellä naminami-koulutukset. Niin, ehkäpä siinä savolainen vastaus kysymykseen, ovatko koulutukset yök vai nam.

Maarit Antikainen
Viestintäasiantuntija

Kuopion Energia

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: