Tv-kuvan monet formaatit
04.04.2011, klo 13:08
Tässä joka kodin ohjeet, jolla vasta-alkajakin selviää taulutelevisioiden digiviidakosta.
Pää menee nykyään pyörälle televisiokaupassa. On lcd:tä, lediä, plasmaa, netti-tv:tä, HD Ready-, Full HD- ja cable HD Ready -logoilla varustettuja malleja.
Entä tarvitaanko SD- tai HD-digiboksia – vai riittääkö tv:n oma DVB-T-, DVB-C- ja MPEG-4-viritin?
Ja mitä televisiossa tekevät blu-ray, WLAN, DLNA, USB, HDM I, bluetooth ja 3D?
Pitäisikö ostaa uusin malli, jossa on nämä kaikki ominaisuudet – vai selviääkö hankinnasta edullisella tarjoustelevisiolla?
"Sitä parempaa kuvaa, kiitos"
Kuvanlaatuun vaikuttaa sekä kuvaformaatti että television oma tarkkuus.
Tv-lähetykset tapahtuvat SD:nä eli tavallisena tv-kuvana. Kuvassa näkyy parhaimmillaan 720x576 pistettä. Kuva on hiukan suttuinen, mutta sitä katsoo mainiosti kauempaa.
Teräväpiirtokuva lähetetään 720p- tai 1080i-muodossa 1280x720 ja 1920x1080 pisteen tarkkuuksilla. Kuva on parhaimmillaan valokuvantarkka – jopa todellisen näköinen.
Tv:n oma tarkkuus kerrotaan HD Ready- tai Full HD-merkinnöillä. HD Ready vastaa 720p-tarkkuutta ja Full HD loihtii ruutuun täyden 1080i-teräväpiirtokuvan.
Paras kuva saadaan kun elokuvat katsotaan blu-ray-levyltä 1080p-formaatissa – se näyttää kuvat aidosti peräkkäin kuten elokuvateatterissa.
Antenniin vai kaapeliin?
DVB-T-virittimen sisältävä televisio kytketään sisä- tai kattoantenniin. DVB-C-malli taas liitetään taloyhtiön kaapelitv-rasiaan.
Näillä voidaan katsella tavallisia SD-lähetyksiä. HD-teräväpiirtolähetysten katsominen taas vaatii televisiolta HD- tai MPEG-4-viritintä. Tämä ilmoitetaan Cable Ready HD -logolla.
Koska lähes kaikki teräväpiirtolähetykset ovat maksukanavia, tarvitaan HD-katselussa myös television CI-korttipaikkaan työnnettävä sirukortti.
Antenniverkon teräväpiirtolähetykset ovat vasta tulossa. Niiden katselua varten vaaditaan DVB-T2-teräväpiirtovalmis antenni-HD-digiboksi.
Tarjoustelevisio riittää usein
Digiboksia tarvitaan, kun televisiossa ei ole jotain noista virittimistä. Digiboksi on myös tarpeen, kun halutaan tallentaa ohjelmia.
Saatavissa on SD- ja HD-digibokseja useammalla virittimellä. Tämä on kätevää, sillä ohjelmia voi sekä katsella että tallentaa useitakin kanavia samaan aikaan.
Digiboksin kiintolevyn koko kannattaa mitoittaa tarpeiden mukaan. 250 gigatavun kiintolevylle mahtuu 60–80 tuntia HD-tallennuksia – mutta 180–200 tuntia tavallisia SD-tallennuksia.
Tarjous-tv onkin oiva vaihtoehto, kun ohjelmia halutaan tallentaa – viritin näet sisältyy digiboksiin! Jos taas haluat välttää digiboksirumban valitse tarjoustelevisio, josta tarvittavat virittimet löytyvät.
Uutuusmalleihin tekee myös tuloaan mahdollisuus tallentaa ohjelmat ulkopuoliselle kiintolevylle – jolloin digiboksiakaan ei tarvita.
Tv kiinni nettiin?
Internet sisältyy jo kaikkien valmistajien uusiin mallistoihin. Televisio liitetään nettiin kytkemällä se modeemiin tai langattomasti kodin WLAN-verkkoon.
Netti-tv tuo ruutuun uutisia ja säätietoja, Flicr-kuvia ja YouTube-videoita. Televisiolla voi jopa käyttää Facebookia ja lähettää sähköpostia!
Televisio on myös helppo kytkeä tietokoneeseen HDMI-kaapelilla. Näin tietokoneen työpöytä näkyy tv:n isolta ruudulta.
Kuvat, musiikki ja videot taas siirtyvät televisioon langattomasti DLNA-kotiverkon avulla – tai kännyköistä, läppäriltä ja taululutietokoneelta langattomalla bluetooth-yhteydellä.
Helpoin tapa on käyttää tarjoustv:nkin sisältävää USB-liitäntää: muistitikku tai kiintolevy kiinni televisioon ja kesän jpeg-digikuvat, MP3-musiikkilataukset ja MPEG/AVI/Quicktime-leffat pelittävät suoraan televisiosta.
Entä tv:n koko?
Kuvan koko on suhteellinen ja riippuu katseluetäisyydestä. Käsivarren etäisyydeltä katseltuna 17-tuuman tv näkyy yhtä suurena kuin 70-tuuman jättiruutu neljän metrin etäisyydeltä.
17–21 tuuman tv on kodikas kaupunkiasuntoon ja sopii hyvin myös kodin, lastenhuoneen tai mökin kakkostelevisioksi.
Isoon olohuoneeseen hankitaan kuitenkin yleensä 32–50 tuuman malli.
Ja se 3D-merkintä televisiossa taas kertoo, että televisiolla voi katsella kolmiulotteisia elokuvia. Katselu vaatii 3D-silmälasit ja 3D blu-ray-soittimen.
Teksti: Pekka Tolonen
Lisätietoja: http://fi.wikipedia.org/wiki/Teräväpiirtotelevisio.
Vaadi energiataloudellisuutta
Järkevin vaihtoehto kodin energialaskua ja ympäristöystävällisyyttä painottavalle on hankkia led-televisio, joka kuluttaa sähköä alle satakin wattia.
Uudet lcd-televisiot vaativat noin 150–250 wattia – ja vanhemmat mallit rohmuavat jopa 300 wattia.
Pahin tehosyöppö on vanha plasma TV. Energiakulutus nousee 400–700 wattiin. Uusissa plasmoissa kulutus on onneksi jo puskettu puoleen.
Sähkölämmitteisessä omakotitalossa tv:n voi laskea osaksi lämmityskustannuksia, sillä suurin osa tehonkulutuksesta haihtuu lämpönä ilmaan.
Tv:n hohkaama lisälämpö voi olla liikaa. Tämä kannattaa huomioida kaukolämmitteisissä ja energiatehokkaiksi rakennetuissa kerrostaloasunnoissa.